Noin vuosi sitten vierailin blogissa Johkunlaiset askareet, josta löysin silloin kaipaamani unilelumallin. Sain silloin aikaiseksi yhden valmiin ja toisen keskeneräisen Pikku myy unilelun. Valmis pikku myy on jo lähes vuoden verran ilostuttanut ystäväni nyt reilun vuoden vanhaa pikkuneitiä. 

Tänä vuonna otin haasteekseni tehdä jotain poikamaisempaa kirkkaanpunaisen rätin rinnalle ja syntyi hemuli. Hemulin pään ohje on kirjasta: Mukavat muumiamigurumit, jonka on kirjoittanut Laura von Knorring. 

Päähän on tiukasti liitetty isoäidin neliön ohjeella tehty neliö, jossa on reunaan tehtynä aaltokuvio; jokatoiseen isoäidin neliön "aukkoon" on virkattu yhdeksän pylvästä ja joka toiseen yksi kiinteä silmukka. 

Toistaiseksi Myy ja Hemuli saavat nukkua valmiiden töiden laatikossa odottamassa omaa kotia. 

Langat: 

Pikku myy - Novita kotiväki Kartano ja Novita kotiväki Huvila

Hemuli - Hjertegarnin Blend Bamboo 

Virkkuukoukku nro. 3,5 

Hemulin lanka on omaan silmääni sittenkin liian vahvaa mekko-osassa, kun sitä vertaa Pikku Myyn mekkoon. 

Tuubihuivi 7 veljeksestä.

Yksi pitkään keskeneräisenä olleista töistä valmistui tänään, eli viimeisetkin langat on saatu tuubista pääteltyä. 

Talvi etelässä oli kovin lyhyt, tuntuu kuin sitä ei olisi tullut ollenkaan. Siinä on ehkä yksi syy, miksi en koskaan ns. talven aikana saanut pääteltyä viimeisiä lankoja vaikka tuubi on ollut valmiina jo tovin. 

Pidän paljon tuubihuiveista, ne on huolettomia ja helppoja. Verrattuna kaulahuiviin, niissä ei ole rasittavia päitä jotka tarttuvat joka paikkaan ja joita tarvitsisi yrittää piilotella johonkin tarttumisten ehkäisemiseksi. Tuubi myös pysyy paremmin kaulassa kuin kaulahuivi. Tästä voi jo tulkita ehkä sen, etten omista ainuttakaan kaulahuivia - ne ovat rasittavia. 

Lankana Novitan 7 veljestä langan metsänvihreä, joka on jo pari vuotta sitten poistunut Novitan värikartoista ja korvattu omaan silmääni harmahtavalla metsänvihreällä. Vielä tätä lankaa taitaa olla hieman jäljellä, vaikka lankavarastojen tuhoaminen onkin edennyt hyvää vauhtia. Puikkoina pyöröpuikko nro. 4. 

Mallin löysin joskus pari vuotta sitten Ravelrystä: Dripstones Cowl by Justyna Lorkowska 

Ohje oli ensimmäinen englanninkielinen ohje, jonka hankin ja selvisin haasteesta. Tein ohjeessa olevista kolmesta koosta keskimmäisen, koska pidän tuubeista, jotka voi laittaa kaulaan yksinkerroin eivätkä ne tällöin roiku vaan hoitavat tehtävänsä lämmikkeenä. 

Seuraavat projektit ovat jo suunnitteilla, nyt kuitenkin yritän viimeistellä toista Asteri-mattoa. 

Pyöreä matto virkkaamalla ontelokuteesta.

Lupasin tuossa hetki sitten virkata tuttavalle maton, saimme sovittua mallin ja kuteiden värin ja tilasin ontelokuteet postiin yhtenä yövuorona. Maton malliksi valikoitui Lankavan Asteri-matto  muistin kerran aloittaneeni kyseistä mattoa, mutta jostakin syystä lopettaneeni sen teon ja vaihtaneeni ideaa täysin.

Ontelokude on ihanaa työstettävää verrattuna trikookuteeseen; se ei turhia veny ja on tasapaksuista. Ontelokuteen tilasin Päivin kudepuodista, jossa kuteen kilohinta oli mielestäni melko alhainen, mutta postimaksut lisäsivät hintaa lähes yhden vyyhdin verran. Postimaksut olivat onneksi kiinteät, sillä tilasin lähes 10kg kudetta kerralla. Ontelokuteen ainoa ikävä asia verrattuna trikookuteeseen on kuteen alkukäsittely, eli kutistaminen. Liotin kuteet ensin lämpimässä vedessä n. 1 tunnin ajan ja linkosin ne vyyhti kerrallaan pesukoneessa. Yhden n. kilon vyyhdin kuivumiseen meni kuitenkin n, 1,5 vuorokautta aikaa. Sormet olisivat syyhynneet jo kovasti virkkaamaan. 

Käytössäni oli nyt EKO ontelokuteen mini, joka oli mukavaa virkattavaa.

Maton virkkasin koukulla nro. 8, maton halkaisija 104cm. 

Lankavan ohje on helppo ymmärtää suurimmaksi osaksi, mutta viimeinen kierros tuotti päänvaivaa siinämäärin, että purin toiseksi viimeisenkin kierroksen pariin otteeseen vain varmistaakseni, että se on tehty oikein. Ohjeesta en ymmärtänyt että joka toiseen viimeisen kierroksen ketjusilmukkakaareen tulee 7 kaksoispylvästä ja joka toiseen vain 1 kiinteä silmukka. Kovasti yritin laittaa ne samaan kaareen; niin ymmärrän kyllä ohjeen edelleenkin. Kuvaa katsomalla asia onneksi selvisi, mutta usko meinasi jo loppua asian selvittämisen aikana.

Loppu hyvin siis, nyt matto pitäisi enää saada perille tulevaan kotiinsa. Maton viimeistelin pesemällä sen pesukoneessa 30 asteessa, vain varmistaakseni ettei se kutistu ensimmäisessä pesussa ja silittämällä muotoonsa. Pesussa ainoastaan ulommainen aaltoreuna hieman eli, mutta silitysraudalla kevyesti painamalla reuna palasi muotoonsa.