Vuosi 2016

Istuin tänään pohtimaan mitä sain aikaan vuoden 2016 aikana. Tuntuu että olen ollut saamaton; paljon enempäänkin olisin pystynyt, mutta langat eivät ole kutsuneet aiempien vuosien tapaan. Toisaalta tänään on ollut mukava selata blogin sisältöä ja huomata, että pitkästä kesätauosta huolimatta blogiin on tullut varsin mukava määrä tekstiä ja erilaisia käsitöitä. 

Käsitöissä on myös kehitytty; kirjoneuleen pinta alkaa useimmiten olemaan jo hyvää. Ei enää niin paljoa kooltaan vaihtelevia silmukoita. Pintaneuleet ovat edelleen mieleeni, ne ovat niin helppoja työstettäviä ja mukana kuljetettavia. 

Vuoteen 2015 verrattuna, tänä vuonna on tullut tehtyä huomattavasti vähemmän asioita omaan kotiin. Sisustamiseen on muutamia ajatuksia ollut, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. 

Vuosi 2017 

Mitä sitten tavoitteeksi vuodelle 2017? 

Kirjoneuleen harjoitteleminen jatkuu edelleen, toivon olevani aktiivisempi kuin vuonna 2016 tällä osa-alueella. Lisäksi otan tavoitteeksi vähitellen harjoitella myös onteloneuletta. 

Nyt on tullut opittua villasukkien teko kohtuullisesti, samoin lapasia on tullut tänä vuonna harjoiteltua kiitettävästi, kaikki eivät ole tosin vielä päässeet esittelyyn blogiin, mutta odottavat vuoroaan. Tulevana vuonna otan haasteeksi tehdä paidan tms. isomman työn. Lisäksi olisi mukava tehdä taas jotain myös omaan kotiin. Ja tietenkin vuosi ainakin alkaa lankojen ostokiellolla, eli tarkoitus on saada oma lankavarasto kevenemään alkuvuoden aikana, nyt vielä joulun ja uudenvuoden välipäivinä on ollut lupa tehdä lanka ja tarvike ostoksia.

Nyt jo suunnitteilla minulla on oma villasukka-malli 100 vuotiaan itsenäisyyden kunniaksi, niistä asioista jotka minulle kuvaavat Suomea. Kahdet sukat ovat jo suunnitteilla, molempien neulominen olisi tarkoitus aloittaa alkuvuodesta ja saada blogiin niistä mieluisammat mahdollisimman pian.

Näillä fiiliksillä vuoteen 2017. 

Janette

Joulukalenterisukat 2016.

Jo toista vuotta mukana Niina Laitisen joulukalenterisukissa.

Aluksi ajattelin, etten ryhdy tänä vuonna koko hommaan. Sitten sainkin aiemmat työt valmiiksi ja teki jotenkin taas mieli haastaa itsensä kirjoneuleen maailmaan. Samalla oli etsinnässä yhteen lahjasukkaan ohje ja jotenkin päätin yhdistää nämä kaksi. 

Loppujen lopuksi sukat syntyivät noin viikossa. Ohjeessa oli käytetty Novitan 7-veljestä lankaa, mutta koska en saa ko. langasta onnistumaan siistiä kirjoneuletta valitsin langakseni Gjestalin Jannen.  Ohjeesta poiketen valitsin myös lankoja kolmea väriä. Varren tein täysin ohjeen mukaan, mutta jalkaterään lisäsin yhden kuviorivin, jolloin sain sukkien kooksi noin 40-41 (ohjeessa 38-39).

Itse olen sukkiin tyytyväinen, värivalinnat ovat hyvin jouluisat mutta tukevat toisiaan hyvin. Kuvioraitojen värivalintoja mietin pitkään en halunnut sukista liian punaisia, joten valkoista raitaa on lähes aina hieman enemmän kuin punaista. 

Ohje: Niina Laitinen designs, Joulukalenterisukat 2016

Koko: 40-41 (nainen), alkuperäisessä ohjeessa 38-39. 

Lanka: Gjestal, Janne (402, 403, 404) 

Kulutus: 209 grammaa (yhteensä) 

Puikot: 3,5

Hyvää Joulua!

Neulottu kauluri ja kantoliinasukat 1-vuotiaalle.

Blogi hiljaisuus on ollut melkoinen, mutta tässä taas vähitellen palaan blogin ääreen. Koneella on kuvia hyvä määrä julkaisemattomista töistä ja ruutuvihkoon kirjattu töistä tarpeellisia tietoja. Nyt vain kun saisi itsensä näpyttelemään kaiken myös tekstiksi. 

Tällä kertaa esittelyssä 1-vuotiaan syntymäpäivä lahjat. 

On ilo, kun kysyessäni lahjatoivetta 1 vuotiaalle, hänen äitinsä vastaa että kaipaavat vielä talveksi kauluria. Aiemmin olin saanut jo valmiiksi lahjapakettiin kantoliinasukat ja varastoon oli jäänyt vielä lankoja ylimääräiseksi. 

Pikaisen googlettelun jälkeen päädyin perinteiseen kauluriin, jossa on kaulaa/ niskaa peittävä osa + läpät eteen ja taakse. 

Lanka: Gjestalin Maija (202, 210 ja 238)

Puikot: nro 3 

Langankulutus: Unohdin punnita, mutta yhteensä kolmesta kerästä tuli sukat ja kauluri. 

Kauluriin laitoin aloitukseen 100 silmukkaa, joilla tein suljettua 2 o 2 n neuletta 14cm, tämän jälkeen puikoilla 3 ja 4 tein etuläpän tasoneuleena tehden molempiin reunoihin ainaoikein 5 silmukan verran ( toivon tämän estävän reunoja rullautumasta). Läpän toisella kerroksella tein lisäyksiä; joka kolmannen silmukan jälkeen lisäsin yhden silmukan.  Ja jatkoin neuletta; siis oikealla puolella oikein ja nurjalla nurin pl. aina oikein 5 silmukkaa aloituksessa ja lopetuksessa. Päättelin etuläpän tekemällä muutaman kerroksen aina oikeaa neulosta, suunnilleen saman verran korkeudeltaan kun sivuilla on ainaoikein neuletta leveydeltään. Ja takaläpän samalla tapaa, mutta eri mittaisen. 

Etupuolelle harjoittelin myös silmukointia, mutta se vaati vielä harjoittelemista ennen kuin kestää lähempää tarkastelua. Nyt kaulurin alakulmaa koristaa T lapsen etunimen mukaan, jotta kauluri pysyisi oikealla omistajallaan. 

Kantoliinasukkien ohjeen olen ottanut joskus Suuri käsityö-lehdestä 1/2012. 

Sukissa on sama määrä silmukoita alussa kun alkuperäisessäkin ohjeessa (12 silmukkaa/puikko), varren sileää neulosta tein noin 12cm, sileän neuleen viimeisellä kierroksella kavensin yhteensä 8 silmukkaa (yhdelle puikolle jäi 10 silmukkaa) nilkan resoria tein n. 1,5cm pidemmäksi kuin ohjeessa, kantapään tein vahvistettuna ja jalkaterän pituudeksi tein noin 12cm jotta niissä on myös kasvunvaraa. 

Aiemmat tekemäni kantoliina sukat 1-vuotiaalle löytyvät täältä. 

Polvipituista kirjoneuletta.

Kirjoneuleiden harjoitteleminen on ollut työlistalla pitkään, projekti on edennyt vähitellen onnistumisten ja epäonnistumisten kautta. Vielä en ole uskaltanut lahjaksi kirjoneuletta tehdä, mutta ehkä sekin päivä koittaa vielä. 

Ei nämäkään sukat ole virheettömät tai muutenkaan täydelliset, mutta kelpaavat omaan käyttöön. 

Malli oli helpohko, ei kovin pitkiä langanjuoksuja, kuviot vaihtelivat kivasti ja ne etenivät kuin itsestään. 

Malli: Taimitarhan Syyssukat

Koko: 42 

Lanka: Novita, 7 veljestä

Langankulutus: 104 gr 

Kuvat tuli otettua ensilumen vielä ollessa maassa, nyt keli on taas kovin syksyinen. 

Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta.

Hetki sitten törmäsin hyväntekeväisyysprojektiin, jossa tavoitteena on tehdä kaikille Suomen veteraaneille samanlaiset villasukat Suomen juhlavuoden kunniaksi. 

Projekti on rakennettu facebookissa olevan ryhmän "Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta" ympärille. Ryhmässä on ohjeistus sukkiin, sallitut langat ja värit luetteloituina. Valmiit sukat ilmoitetaan ryhmässä henkilölle, joka laittaa ne ylös laskuriin. Ryhmään liittymällä saa lisäinfoa tärkeästä projektista. 

Mietin pitkään lähdenkö mukaan ko. projektiin ollenkaan, seurattuani facebookissa keskustelua parin viikon ajan ei projekti tuntunut ollenkaan houkuttelevalta; lähes aina kun avasin ko. ryhmän facebookista katsoakseni projektin edistymistä, oli seinällä ihmisten välinen kinastelu jostakin aiheesta menossa ja usein myös muutama loukkaantunut henkilö. 

Loppujen lopuksi päätin unohtaa nuo loputtomat riidat, käyn ryhmässä mahdollisimman vähän ja nyt vain neulon muiden projektien ohessa. Perusajatus ryhmällä on mielestäni hyvä ja tärkeä. Tiedän, että tuntemattomalta saatu villasukka lämmittää jalkojen lisäksi myös mieltä. 

Itse olen saanut villasukat lahjoituksena kesällä 2011. 

Vuonna 2011 Sotilaskotiliitto jakoi kaikille 2011 asepalveluksensa aloittaneelle. Tällä tavoin Sotilaskotiliitto juhlisti 90-vuotista toimintaansa. Villasukat oli neulottu tällöinkin vapaaehtoisten voimin ympäri Suomen. Projekti kantoi tällöin nimeä; Tuntemattoman sotilaan villasukat. Villasukkien jako tapahtui Sotilaskodeissa ympäri maan. 

Sukat ovat olleet kovassa käytössä, mutta palvelevat vielä nukkaantumisesta huolimatta. Muistan, että saadessani sukat, niiden sisällä oli lyhyt viesti ja tekijän nimi + paikkakunta. Muistan vain, että viesti oli kannustava, muuten sisältö on jo unohtunut. Niin paljon muistoja voi mahtua yhteen sukkapariin ettei kaikkea voi edes avata muille. 

Ja takaisin veteraanisukkiin. Kuvissa olevat kolme sukkaa ja yksi varsi on tehty samasta harmaasta kerästä. Valmiit sukat ovat kokoa 42 ja vielä vaiheessa olevat kokoa 38. Tässä kohtaa sitä konkretisoituu kuinka monta sukkaa voi tehdä yhdestä lankakerästä, kun varren pituuden pitää lyhyenä. 

Projekti jatkuu vielä minun osaltani kun saan nyt keskeneräiset tehtyä ensiksi loppuun. 

Sukkien jakaminen on tarkoitus aloittaa ryhmänvetäjien mukaan ensi vuoden alussa, mutta niin kauan neulotaan, että jokaiselle on parinsa. Eli  neulomaan ehtii vielä joululahja kiireiden jälkeenkin! 

Sinistä palmikkoa

Blogi palaa vihdoin pitkältä kesätauolta. 

Kesän aikana tuli tehtyä kaikkea muuta kuin käsitöitä, alkuperäisestä suunnitelmasta huolimatta. 

Paluu blogiin tehdään nyt palmikkosukilla, tällä kertaa sinisillä. 

Sain pyynnön tehdä sukat kaverini äidille kauan sitten, yhdet teinkin mutta hävitin mystisesti toisen niistä ennen oikeita jalkoja. 

Harvemmin saa tehdä sukkia, joita saa sovittaa omaan 42 jalkaan. Jotenkin tuntuu aina, että oma jalka on kaikkiin sukkiin liian suuri. Useimmiten myös kaikkiin ohjeisiin jalkani on liian suuri, tätäkin ohjetta sai hieman soveltaa muutenkin kuin jalkaterän pituuden mukaan. 

Koko: 42 

Lanka: Gjestal Janne nro. 410

Langankulutus: 118gr 

Ohje: Niina Laitinen, Sukkakalenteri 2015, October socks. 

Nyt on jo muutama työ odottamassa julkaisua, joten pyrin palaamaan totuttuun yhden päivityksen viikkorytmiin. Kohtahan jo joulukin on lähellä, joten puikot tulevat taas liikkumaan nopeasti. 

Seuraavaksi avaan yhtä hyväntekeväisyys neulontaa johon lähdin mukaan tänä syksynä. 

MacBookin makuupussi.

Blogi on elänyt hilajiseloa viime viikot - viime aikoina ei ole kutsuneet neulepuikot tai koukut. Olen enemmän viettänyt aikaa ompelukoneen ääressä töiltä ja treeneiltä jääneeltä ajalta. 

Ompelukoneeni on saatu lahjoituksena facebookin kirppisryhmästä ja se palvelee hyvin näin melko vähän ompelevaa. 

Aiemmin tein MacBookilleni suojan - makuupussin neulomalla puuvillalangasta. Käytössä se vähitellen tarrautui tarroihin ja sai paljon käytetyn ilmeen kaikkine langan lenkkeineen. 

Päätin ommella uuden makuupussin MacBookilleni marimekon markiisista, jonka onnistuin hankkimaan Ideaparkin Marimekosta, melko hyvällä alennuksella. Vuoren ompelin perinteisestä tikkikankasta vanuineen. 

Leikkasin kankaat oikeaan kokoon, ompelin lyhyet sivut yhteen nurjalta puolelta ja sen jälkeen pitkät sivut jättäen kääntöaukon. Kääntöaukon ompelin myöhemmin vielä kiinni. 

Nyt myöhemmin ajatellen;

- Makuupussin suuaukko kaipaisi päälitikkausta

- Makuupussi kaipaisi myös jonkinlaista sulkumekanismia

Muuten olen aikaansaannokseeni tyytyväinen. 

Tämän jälkeen blogi siirtyy kesälomalle, toivottavasti syksyllä on taas jotain neulottua esiteltäväksi. Kesällä ajatukseni tulevat keskittymään jo nyt käynnissä olevaan futiskauteen.

Pintaneulesukat 7 veljeksestä.

Mä olen viettänyt nyt pientä neulonta taukoa, mutta onneksi on varastossa vielä muutamat julkaisua odottavat sukat valmiiksi kuvattuina. Yksi uusi projektikin odottaa puikoille pääsyä, juuri loppuneissa yövuoroissa myös keksin millaisen työn seuraavaksi teen. Se mikä on positiivista, kirjoneule on senkin projektin keskiössä. Lisäksi olen päättänyt että otan kevään aikana työn alle elämäni ensimmäisen villatakin, pitäydyn vielä toistaiseksi kuitenkin lasten vaatteissa. Viime aikoina olen löytänyt itseni myös ompelukoneen äärestä. 

Ystäväni vietti syntymäpäiviään syksyllä yhdessä sisarensa kanssa, toiveena oli ettei lahjoja tuotaisi, mutta kun olin saanut jo ystäväni sukat valmiiksi aiemmin niin päätin tehdä myös hänen siskolleen sukat. 

Sukissa käyttämäni lanka on Novitan 7veljestä, inspiraation sukkiin sain Suvikumpu-blogista, jossa on ohje mielenkiintoiseen pintaneuleeseen. Muuten sovelsin sukat melkolailla omasta päästäni. 

Itse pidän pintaneuleiden neulomisesta niiden helppouden takia, sama kaava toistuu kerroksesta kerrokseen. Toki niiden neulominen käy myös pidemmän päälle tylsäksi ja usein kahden sukan välissä kaipaakin jo toista työtä, joko eri tekniikalla tai kokonaan erilaista. 

Molemmissa sukissa  on kuusi puunappia, jotka hankin jostain käsityötarvikeliikkeestä. Pidän puunapeista, mutta toki ne kuluvat käytössä huomattavasti nopeampaa kuin muoviset, eivätkä ne kovin paljoa pidä vedestä. Tuskastumista näissä sukissa aiheuttivat juurikin napit; ensin en meinannut löytää mistään järkevän hintaisia ja sopivan kokoisia puunappeja (euron kappalehinta ei innostanut siinä kohtaa kun sukkapariin niitä tarvittiin 12 kappaletta). Lisäksi, vaikka napit sukissa ovatkin mielestäni ihania, onhan niiden kohdistaminen sukkien välillä kauhea homma. 

Lanka: Novita 7 veljestä, syklaami(563)

Puikot: 3,5mm 

Ohje: Suvikumpu-blogin nappivarsisukat

Langan kulutus: 198gr 

Epäonnistumisien joulukalenterisukat.

Kun joulukalenterisukkien kuvia alkoi joulun aikaan ilmestyä facebookin käsityöryhmiin tiesin heti, että tuollaiset sukat haluan tehdä - vaikka ne eivät olisi omaan jalkaani sopivaa kokoa edes, mutta ehkä sitten lahjaksi (lue: sinne valmiiden, vielä kotoa odottavien käsitöiden joukkoon). 

Hain langat lankakaupasta vuoden alussa, tein ensimmäisen sukan hirveällä innolla. Pääsin ensimmäisen sukan nilkan kohdalle kunnes aloin ihmettelemään miten sukka näyttää niin pieneltä. Laskin silmukoita ja tuumailin moneen kertaan - meni pari hetkeä ennen kuin älysin, että ohje oli tehty 7 veljestä langalle ja käyttämäni lanka (Gjestalin Maija) on lähinnä Novitan Nallen vahvuista. 

Tein sukan kuitenkin loppuun, jatkoin kärjen kaksi värisenä koska valkoista lankaa minulla oli melko niukasti varattuna kahteen sukkaan. 

Tein vielä toisenkin sukan - päättelin ja olin tyytyväinen. Vertasin sukkia toisiinsa; ne olivat eri pituiset. Sukkien poikkeavuuden selitti se, että olin jättänyt jalkaterästä yhden kuvion tekemättä, lisäksi olin kaventanut toisen sukan eri tavalla kuin ensimmäisen. Ei muuta kuin taas purkamaan - tässä kohtaa oli kyllä pakko pitää jo muutaman viikon tauko, koska kyllähän purkaminen on ärsyttävää hommaa.

Ohje: Joulukalenterisukat by Niina Laitinen

Lanka: Gjestal Maija (värit 281, 202)

Koko: n. 37

Langan kulutus: 89gr 

Ärsyttävintä näissä epäonnistumisissa oli, että kerrankin kirjoneuleeni jälki oli hyvää. Ei hankaluutta langanjuoksujen kanssa tai liian kireitä tai löysempiä silmukoita, melko tasalaatuista neulosta, joka myös joustaa käytössä. 

Loppu hyvin: sukat saivat kodin työkaverini luota. Olivat kuulemma kokolailla sopivat tyttärensä jalkaan - on ilo saada sukat käyttöön monen epäonnistumisen jälkeen. Parempi käytössä, kuin valmiina käsityölaatikossa. 

Metsäretki.

Paluu kirjoneuleiden pariin on taas vauhdissa. 

Tällä kertaa malli on otettu Novitan sukkalehdestä (2015), mutta tein sukat 7 veljeksestä ohjeesta poiketen. 

Sukat ovat noin kokoa 43-44, tein ne sukkalehden ohjeen pienimmällä koolla, jolloin niistä tuli mielestäni hyvänkokoiset.

 Sukkien tekemiseen meni aikaa; tehtii virheitä, langanjuoksut olivat liian pitkiä - mutta solmuilta vältyttiin. Ensimmäisen aloituksen jouduin purkamaan langassa olleen epätasaisuuden vuoksi, työ oli sen verran vielä alussa, että koin helpompana aloittaa kokonaan uudelleen kuin katkaista langan. Näin vältyin myös parin langan päättelyltä. 

Lisäksi haastetta aiheutti ohjeessa ollut virhe; ohjeessa käskettiin vähentämään kaksi silmukkaa ja tein sen ohjeen mukaan. Mutta seuraavassa lauseessa silmukoita kerrottiin olevan edelleen sama määrä kuin ennen kavennuksia - voi toki olla että ymmärsin ohjeen myös väärin. Nyt en pääse enää asiaa tarkistamaan. Mutta pitkään ko. kohtaa ohjeesta tavasin ennen kuin pääsin oikeaan lopputulokseen.

Kuvio oli melko helppo, ei kovinkaan pitkiä langanjuoksuja. Muutamia kerroksia tehtiin pidemmillä langanjuoksuilla mutta niitä oli onneksi vain muutama. Langan kuljettamisessa en vielä ole kovinkaan hyvä, mutta kehittyminen jatkuu edelleen. Pelottavaa kyllä, kirjoneuleeseen on koukkuun jääminen vielä helpompaa kuin yhdellä langalla taiteiluun. Välillä sitä huomaa vain istuvansa sohvalla ja odottavansa milloin on niin pitkällä, että pääsee tekemään jonkun tietyn rivin kuviota tai näkee jonkun osan kuviosta valmiina. 

Puikot: 3,5mm 

Lanka: Novita 7 veljestä ; keskiharmaa ja harmaa

Ohje: Novita sukkalehti; Metsäretki

Langan kulutus: 87gr

Nyt sukille tarvitsisi enää löytää käyttäjä. 

Kantoliinasukat 10 kuukautiselle .

Kun kummityttöni on kasvanut pois ensimmäisistä kantoliinasukistaan, on edessä ongelma: tehdäänkö samalla mallilla seuraavat tilalle vai keksitäänkö jotain muuta. Mutta kun kummitytön äiti on tykästynyt edelliseen malliin on ryhdyttävä toimeen. 

Samalla harjoittelin kolmen langan kanssa työskentelyä (lue: solmussa olemista) ja alkuvuodesta tilattujen käsityömerkkien kiinnittämistä. 

Merkit päädyin kiinnittämään ompelukoneella. Vielä on harjoittelemista merkkien kiinnittämisessä, mutta onneksi seuraavaan jouluun on ainakin vielä aikaa.

Sukissa on sama määrä silmukoita alussa kun alkuperäisessäkin ohjeessa (12 silmukkaa/puikko), varren sileää neulosta tein noin 12cm, sileän neuleen viimeisellä kierroksella kavensin yhteensä 8 silmukkaa (yhdelle puikolle jäi 10 silmukkaa) nilkan resoria tein n. 1,5cm pidemmäksi kuin ohjeessa, kantapään tein vahvistettuna ja jalkaterän pituudeksi tein noin 12cm jotta niissä on myös kasvunvaraa. 

Raidat olivat helppo valinta sukkien kuvioinniksi, sillä olen useasti kuullut tämän 10 kuukautisen kummityttöni tykästyneen raitoihin. Värit valitsin lankahyllyä kaupassa katsellessani. Halusin jotain tyttömäistä, mutta en liian tyttömäistä. Kotona lankojen värit vasta asettuivat järjestykseen. Ensimmäisen sukan polven tein kolmesti kun yritin miettiä polven kohdan väritystä. Valkoinen kuitenkin tuntui parhaiten tasapainoittavan sukan värimaailmaa eniten verrattuna muihin vaihtoehtoihin.

Viimeistelin sukat tekemällä jokaisesta väristä ulkosivuun sydämen virkkaamalla.

Sydän virkkaamalla:

Aloitus: Neljä ketjusilmukkaa jotka suljetaan ympyräksi piilosilmukalla

Kehä: Kolme ketjusilmukkaa, yksi pylväs, kolme pitkää pylvästä, kaksi pylvästä, ketjusilmukka, yksi pitkäpylväs, ketjusilmukka, kaksi pylvästä, kolme pitkää pylvästä ja kaksi pylvästä. 

Päättäminen: Piilosilmukka aloitusympyrän läpi ja langan päätely.

Ohje: Mukailtuna Suuri käsityö 1/2012

Puikot: 3 mm 

Langat: Gjestal Maija värit 202, 248, 281

Langan kulutus: 69gr

Palmikkosukat erilaisella kantapäällä.

Vaikka kirjoneule on tämän vuoden teemani, niin oli kuitenkin pakko päästä välillä tekemään pintaneuletta (okei, aika monta paria on tullut taas tehtyä kirjoneuleiden välissä). Nämä sukat oli tietynlainen seikkailu uuteen monella tapaa. 

Ensimmäiset sukat, jotka tein 2,5mm puikoilla - sukat joiden tekeminen ei tuntunut välillä etenevän ollenkaan. Jalkaterän tekeminen kesti ja kesti, samalla aikaa tavallisesti olisin tehnyt ainakin kahdet jalkaterät. 

Näissä sukissa rakastuin ensimmäiseksi kantapäähän, siihen että se poikkesi reilusti ns. tavallisesta kantapäästä. Ohjeen sukkiin löysin raverlysta, Maudiet. Sukkien kantapäähän jatkuu sukkien takaosassa olleet kaksi palmikkoa.  

Sukkien ohje on englanniksi, ohje oli melko helppo ymmärtää. Kantapäässä ohjeen ymmärtäminen oli hieman haasteellisempaa, mutta muutamien sanojen selvittelyllä ja järkeilyllä sain kantapään onnistumaan. Toisen sukan kantapää olikin jo sitten helpompi tehdä kun idean sai ensimmäisen sukan usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen onnistumaan. 

Lanka: Louhittaren luola - Väinämöinen, petrooli

Puikot: 2,5mm 

Ohje: Maudie Raverlysta

Langan kulutus: 67gr 

Koko: 41-42

Sukan etupuolella kulkevat palmikot jatkuvat kärkiin asti.

Vaikka sukista tulikin mielestäni aivan ihanat, niin hieman mietityttää tuo langan paksuus ja kantapään malli. Kun on tottunut tekemään vahvistettua kantapäätä tuntuu lähes vääryydeltä tehdä tällainen sileäpintainen kantapää ilman vahvistusta. Joten myös sen kestävyys mietityttää. 

Ei näitä sukkia välttämättä jokapäiväiseen kulutukseen viitsi ottaa, mutta tämä ensimmäinen pari tällä mallilla jää nyt ainakin itselleni unisukiksi. Nyt monen vuoden jälkeen olen taas opetellut nukkumaan sukat jaloissa ja huomaan ehkä nukkuvani myös parempaa unta. 

Langaksi valikoitunut Louhittaren luolan Väinämöinen oli ihanaa neulottavaa. Napakka kierre, joka ei purkaudu neulotaessa, mutta kuitenkin sopivan pehmeä sukka. Lisäksi Louhittaren luolalla on mielestäni langoissa aivan mahtavat, eläväpintaiset väritykset. 

Blogi pomppas instagramiin!

Tästä lähtien blogin löytää myös instagramin puolelta nimellä terapeuttiset.neuleet

Instagramiin pyrin jakamaan kuvia etenkin vielä keskeneräisistä projekteista, valmiit projektit tulee jatkossakin siirtymään blogin puolelle tarinoidensa kanssa. 

Liityin instagramiin siksi, koska päivitystahtini ei ole kovinkaan tiuha. Vaan pyrin päivittämään kerran viikossa. Ajattelin että keskenolevien projektien valmistumista voisi seurata instagramin puolella ja päivittäminen on kuitenkin nopeampaa sinne, kuin tekstien kanssa tänne. 

On toki tylsää, että kyse on kahdesta eri palvelimesta. Mutta toivon tätä kautta saavani myös lisää lukijoita. Hiljattain lisäsin myös blogin sivupalkkiin mahdollisuuden liittyä lukijaksi myös täällä bloggerin puolella; facebookin Terapeuttiset neuleet sivustoa seuraakin jo mukava määrä lukioita ja se saa tuntumaan ettei tätä blogia pidä vain itselleen. 

Vihreää palmikkoa.

Tällä kertaa vuorossa taas palmikkoa, ystävälle syntymäpäivä lahjaksi. 

Malli, jo tutuksi tullut October socks Sukkakalenterista vuodelta 2015. 

Vuoden 2016 sukkakalenteria en ole vielä hankkinut, mutta hankkiminen on ollut harkinnassa. 

Pintaneuleeseen ihastuminen ei ota vain laantuakseen, kivat, hieman erilaiset sukat helposti yhdellä langalla. Seuraavaksi aion jo harjoitella palmikon tekoa ilman apupuikkoa. Näiden sukkien ohjetta on helppo noudattaa ja yksinkertainen itseään toistava kuvio mahdollistaa työn tekemisen myös ilman ohjeen mukanaoloa. Lisäksi koon muokkaaminen ei ole kauhean vaikeaa, jossain vaiheessa on haaveena tehdä samalla pintaneuleella myös jalat omaan jalkaan. 

Sukat valmistuivat melko nopeaan ja lopputulos oli se mitä odotinkin. Kuvissa sukat ovat vielä viimeistelemättä, mutta kun syntymäpäiväjuhlat olivat lähes jo käsillä nappasin kuvat pikaisesti sukkaparista, jotta sain ne myös pakettiin. Samoihin juhliin tein myös toisen sukkaparin, jonka kuvat otin yhtä nopeasti. Mutta siitä parista juttua myöhemmin. 

Lanka: Novita 7 veljestä sammaleenvihreä (371) 

Puikot: 3,5 mm 

Langan kulutus: 97gr 

Koko: n. 38 

Edelliset samalla ohjeella tekemäni sukat löytyvät täältä. 

Tällä hetkellä puikoilla on palmikkosukkaa 2,5 mm puikoilla, kantapäästäkin on tulossa tavallisesta poikkeava (palmikko jatkuu kantapäähän asti). Vaatii hermoja tehdä ohuesta langasta sukkaa omaan (42) jalkaan monen 7 veljeksestä tehdyn sukkaparin jälkeen. Työ kun tuntuu etenevän niin kovin hitaasti ohuesta langasta. 

Tavoitteena on kuitenkin saada kyseinen sukkapari valmistumaan eilen alkaneen talviloman aikana, paljon muita suunnitelmia lomalle ei sitten vielä olekaan, paitsi aikatauluttomaa arkea. 

Polvisukat vauvalle.

Polvisukat, kantoliinasukat jne. vastaaville sukille on netissä paljon erilaisia nimityksiä. 

Tein viime vuonna samalla mallilla sukat kummitytölleni kissakuviolla. Nyt ystäväni sai poikalapsen, pitihän sitä neuloa myös tuoreelle ystäväporukan nuorimmaiselle omat sukat. 

Lapsen syntyessä keskelle talvea päätin tehdä sukista tavallista sukkaa paksummat. 

Mietinnän jälkeen langoiksi valikoituivat lankakorista löytyneet Novitan 7-veljestä ja Gjestalin Janne. 

Sain joskus viime vuoden lopulla ajatuksen sukista, joista toinen esittäisi ketun päätä ja toinen ketun häntää, ajatushan oli sitten pakko yrittää toteuttaa. 

Toteutus jäi hieman vajaaksi, sukassa saisi olla ainakin yksi valkoinen kolmio enemmän, sillä nyt sukan kärki tuo enemmän mieleeni jonkin korvallisen eläimen kuin ketun hännän valkoisen värityksen. Päätä esittävässä sukassa taas korvat hukkuvat taustaan. Muutama ystäväni on kuitenkin tunnistanut sukat siksi mitä tavoittelen, joten toivottavasti piakkoin nämä pääsevät lämmittämään pienen miehen jalkoja. 

Puikot: 3,5mm 

Lanka: Novita 7 veljestä nro. 170 ja Gjestal Janne nro. 436

Langan kulutus: 62gr 

Kirjoneulelapaset.

Tein itselleni uudenvuoden tavoitteen; kirjoneuleen opettelu. Paljon on tullut neulottua kaikenlaista viimeisten vuosien aikana, mutta kirjoneuletta olen tietoisesti vältellyt ja himoinnut samaan aikaan.

Hankin itselleni joululahjaksi Jorid Linvikin kirjan; Den store votteboka, joka sisältää erilaisia kirjoneulelapasia hieman helpommista kuvioista aina haastavampiin. Olen ollut tyytyväinen hankintaani, lapasten koko on sellainen että omalla käsialallani ainakin ensimmäiset lapaset mahtuivat hyvin käteeni ja tarvittaessa niiden alle saa mahtumaan ohuet hanskatkin tuulisilla keleillä.

Aloitin kirjan ohjeiden toteuttamisen helpoimpien kuvioiden joukosta, ei suuria langanjuoksuja, kierroksen ajan sama toistuva kuvio.

Aluksi jännitin ohjeiden noudattamista, koska ne on kirjoitettu norjaksi, mutta muutaman sanan selvitettyäni ohjeen noudattaminen oli aivan helppoa. Nyt olen jopa hieman hämmästynyt lopputulokseen, sillä langat eivät kiristä ja molemmissa lapasissa on myös peukalot (jotka meinaavat minulta yleensä jäädä tekemättä). Kirjoneule vaikuttaa myös valmistuvan nopeammin, muta veikkaan että kyse on kuitenkin neuleen vaihtelevuudesta ja mielenkiinnosta uutta kohtaan.

Lanka: Novita nalle
Langan kulutus: 70g

Puikot: 3,5mm 

Ohje: Jorid Linvik, Joris Julehjerte 

kirjasta Den store votteboka

Jos nyt tekisin lapset uudelleen, tekisin niihin yhden muutoksen, varsi on omaan mieleeni hieman liian lyhyt, sillä tykkään pitää vartta taitettuna kaksin kerroin. 

www.terapeuttisetneuleet.fi

Uusi vuosi, uusi osoite. 

Sisältö sama vanha. 

Valopallot virkkaamalla.

Olisin halunnut jo ennen joulua tehdä itselleni valopallot, mutta ne saivat jäädä joulukiireiden alla - vaikka langat olivat mukana myös Dubain lomalla. 

Ennen joulua virkatut valopallot olivat yksi hitti naamakirjan virkkausryhmissä, tällä hetkellä moni jo sanoo pallojen ajan olevan ohi ja että ne kuuluvat jouluun. Mutta itselläni pallot tulevat olemaan yöpöydällä luultavasti ympäri vuoden, jos ne vain pysyvät hyvinä. Hieman tässä viimeaikoina on mietityttänyt niiden puhdistaminen - kuinka hyvin niistä pöly tulee irtoamaan?  

Palloissa virkataan kaksi ympyränmuotoista pitsiä, jotka liitetään jälkimmäisen viimeisellä kerroksella toisiinsa tai ylimääräisellä kerroksella molempien puolikkaiden ollessa valmiit. 

Tein palloja yhteensä kymmenen, paljon on saanut katsoa isoja palloja jo ennen joulua, mutta välttämättä halusin tehdä pieniä palloja. Riittävän pienen pitsikuvion ohjeen löytäminen olikin jo hieman haastavampaa, mutta ahkeran googlettelun jälkeen löysin  mallin muistaakseni pinterestistä. Valitettavasti enää ei ole mallin tarkkaa sijaintia muistissa, niin en voi sitä tähän linkittää.  

 Kaikkien 10 pallon ollessa virkattuna kastelin virkatut laput liima-vesiseokseen, jossa oli molempia yhtä paljon (vähempikin olisi ehkä riittänyt). Puristin myös virkatuista lapuista ylimääräisen liiman pois.  Tämän jälkeen ilmapallo sisään ja puhaltamaan, sekä pallo solmuun. Kuivatin osan palloista solmittuna villalankaan ja osa roikkui pyykinkuivaus telineellä roikkuen. Kuivumiseen meni noin 12 tuntia, jonka jälkeen puhkaisin ilmapallot sisältä ja poistin ne. Kaikki pallot eivät ole täysin pyöreitä, mutta suurin osa onneksi on, eikä se palloista erotu juurikaan koska asetin valot sille kohtaa mistä pallo ei ole pyöreä. Netin keskusteluista luin kertomuksia, joissa värikkäistä palloista on irronnut väriä pitseihin. Pariin palloon minullakin irtosi väriä solmukohtiin, mutta piilotin pienet värjäytymät (eivät oikeastikaan olleet suuria) valojen kiinnittämiskohtaan. 

Kiinnitin valot kuumaliimalla jokaiseen palloon. Valoina minulla on IKEAn patterivalot, ensimmäisenä iltana minulla ei ollut television kaukosäätimessä pattereita, kun oli pakko päästä heti kokeilemaan kuinka valot toimivat ja miten hyvä valaisuteho on. 

Ensimmäinen ilta meni palloja tuijotellessa, joten voin todeta olevani tyytyväinen valmistuneisiin palloihin. Näissä on ehkä parasta myös se, että niitä voi käyttää palloketjuna eri paikoissa.

Lankana jokin melko ohut valkoinen virkkauslanka, jonka olen hankkinut jo aiemmin.
Koukku: nro. 2
Ohjeen alkuperäisen lähteen onnistuin hävittämään, mutta piirtelin mallia paperille työtä tehdessäni, lataan tähän yhden niistä useista malleista joita piirtelin netistä löytämäni mallin perusteella.

Kyseenalaista käsityötä .

Joulun alla kiire yllätti tennareiden kanssa, olin taas aloittanut lahjojen tekemisen liian myöhään ja monta muuta projektia oli jo mielessä niiden jälkeen tehtäväksi. Joulun alla tuli sitten kehiteltyä hätä ratkaisuja tennareiden ärsyttävimpien vaiheiden tekemiseen. 

Ärsyttävämpänä asiana tennareissa koen nauhojen tekemisen. En koskaan oppinut saamaan niistä riittävän tasaisia, aina johonkin kohtaan tuli jokin lankalenkki tai löydempi kohta. 

Ennen joulua käsityölaatikkooni kotiutui Prymin Neulemylly (neulesampo) jolla sain joululahjat viimeisteltyä ilman tuskastumista nyörien tekoon. 

Neulemyllyn käyttäminen oli helppoa pienen alkukankeuden jälkeen. Tein nyörit Novitan 7 veljestä langasta, joka oli ehkä hieman liian paksua neulemyllyyn. Harjoittelua vaati etenkin langan kireyden säätäminen ja tasaisena pitäminen neulonnan aikana. Alussa lankaa tuli pidettyä liian löysällä, jolloin silmukat helposti putoilivat koukuilta, ei ollut edessä kuin purkamista. Toinen ongelma mikä johtui osittain myös langan löysyydestä oli, se että villalanka helposti jäi kiinni koukkuihin, eikä pudonnutkaan koukulta oikeaan aikaan. 

Laiteen toimintaperiaate on yksinkertainen, neljä koukkua ja paino. Alussa vain kahteen koukkuun ohjataan lanka ja seuraavalla kaikkiin neljään. Ensimmäisten kierrosten aikana laitteen tarkkailu oli tärkeää, koska silmukat eivät ensimmäisten kierrosten aikana pudonneet riittävän alaksi oikeaan aikaan vaan niitä täytyi ajoittain hieman avustaa neulonta tuloksen saavuttamiseksi. Laite itse toimii pyörittämällä kampea laitteen sivussa. 

Ehkä hieman kyseenalaista käsityötä, mutta osa joulustressistä ainakin tuli tämän laitteen avulla ohitettua.